Syöpäpotilaan suunhoito

Lääkehoito eri syöpätaudeissa on kehittynyt merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Perinteisten solunsalpaajien (sytostaattien) rinnalle on vakiintunut käyttöön uusia biologisia syöpälääkkeitä. Nämä uudet lääkeryhmät muodostavatkin nykyään tärkeimmän tutkimuskohteen.

Solunsalpaajat, sädehoito ja muut syöpähoidot aiheuttavat eriasteista infektioalttiutta. Infektioalttius voi olla yleistä tai paikallista.

• Yleinen infektioalttius voi johtua perustaudista ja lääkehoidosta, mutta myös operatiivisesta hoidosta (pernan poisto) ja sädehoidosta.
• Paikallinen infektioalttius johtuu tavallisimmin operatiivisesta hoidosta, toimenpiteestä tai sädehoidosta.

Myös muut perussairaudet, kuten diabetes ja valtimon kovettumatauti, voivat aiheuttaa infektioalttiutta.

Kerro aina hoitavalle lääkärillesi, jos olet menossa suun alueen toimenpiteeseen, ja hammaslääkärillesi, mitä syöpähoitoja olet saanut tai olet saamassa.

Syöpälääkkeet

Solunsalpaajat ja muut syöpälääkkeet pääsääntöisesti vaurioittavat soluja siten, että ne eivät pysty jakautumaan ja kuolevat. Syöpäkasvaimessa on yleensä runsaasti nopeasti jakautuvia soluja, joita nämä hoidot pyrkivät vaurioittamaan.

Haittavaikutukset johtuvat terveiden solujen vaurioista. Erityisen herkkiä kudoksia syöpähoidoille ovat luuydin, limakalvot ja karvatuppi. Suunterveyden kannalta merkitseviä ovat luuytimen laman aiheuttama infektioherkkyys ja limakalvovauriot, jotka vaativat paikallishoitoja.

Sädehoito pään ja kaulan alueelle

Sädehoito aiheuttaa välittömiä ja pitkäaikaisia haittoja. Limakalvot vaurioituvat 3–15 vrk:n kuluessa sädehoidosta (mukosiitti), jolloin ne kipeytyvät ja tulehtuvat.

Myös maku- ja hajuaistin häiriöt, puremalihasten kiristyminen sekä sieni-, virus- ja bakteeri-infektiot ovat tavallisia haittoja. Nämä haitat ovat useimmiten ohimeneviä, ja limakalvot paranevat yleensä kuukauden kuluessa.

Sädehoidon merkittävin haitta on suun kuivuminen, koska se on yleensä pysyvä. Toisaalta nykytekniikoilla voidaan sylkirauhasia hyvin suojata. Sylkirauhasten toipumista tapahtuu kahteen vuoteen asti.

Suunterveyden ylläpitäminen sädehoidon aikana perustuu ennaltaehkäisevään hammashoitoon, kivun ja tulehdusten hoitoon ja riittävään ravitsemukseen.

Hampaat tulee olla hoidettu ennen sädehoitoa osteoradionekroosin (luukuolion) ehkäisemiseksi. Sädehoidetun leuan hammashoitotoimenpiteet tehdään antibioottisuojassa.

Suun kuivuminen

Suun kuivuminen vähentyneen syljen erityksen vuoksi on hyvin yleinen syöpähoitoja saavan vaiva. Suun kuivuminen voi kehittyä myös ilman hälyttäviä oireita, joten siihen tulee kiinnittää huomiota.

Suun kuivuminen altistaa limakalvovaurioille, sieni- ja bakteeri-infektioille, kivulle, maku- ja hajuaistin häiriöille, nielemisvaikeuksille ja hampaiden reikiintymiselle.

Suunterveyden ylläpitäminen edellyttää tihennettyjä hammaslääkärin ja suuhygienistin kontrolleja sisältäen ennaltaehkäiseviä fluoridihoitoja päivittäisen tehostetun omahoidon lisäksi.

Muuta huomioitavaa

Suunterveyttä voivat rasittaa lisäksi pahoinvoinnin ja oksentelun aiheuttama kuluminen, eroosio eli hampaan pinnan kemiallinen liukeneminen, hampaiden narskuttelu sekä myös omahoidon jääminen vähemmälle väsymyksen myötä. Suun kivun vuoksi suun hoitaminen on usein haasteellista.

Omahoito

• Puhdista suu, hampaat ja proteesit aamuin illoin.
• Huuhtele hampaat haalealla vedellä jokaisen ruokailukerran jälkeen (voit myös purskutella vedellä ja sylkäistä pois).
• Alkoholi ja tupakka ärsyttävät limakalvoja.
• Käytä fluorihammastahnaa.
• Käytä tarvittaessa fluoridihuuhteluja, -tabletteja tai/ja ksylitolituotteita.
• Juo riittävästi vettä.
• Käy säännöllisesti hammaslääkärin tutkimuksessa.

Vinkkejä suunterveyden ylläpitämiseen

Hoitojen aikana suositellaan syömään pieniä aterioita useita kertoja päivässä. Aterioiden tulisi olla kevyitä ja raikkaita, joten ne ovat usein happamia hampaille. Siten hampaat altistuvat toistuville happohyökkäyksille. Tehostetun omahoidon lisäksi suositellaan seuraavia hoitoja:

• Suun limakalvojen tulehtuessa vältä voimakkaasti maustettua ja hapanta ruokaa. Myös esimerkiksi mansikka, tomaatti, paprika ja sitrushedelmät voivat ärsyttää haurasta suun limakalvoa.
• Vältä kovin kuumaa tai kylmää. Herkille limakalvoille suositellaan pehmeitä ja mietoja ruokia.
• Kamomillatee, suola- ja soodavesi rauhoittavat limakalvoja. (Suolaliuos: 1 tl suolaa, 1 tl soodaa / 1 l kuumaa vettä, purskuttelu viileänä)
• Puudutusgeelit ja mikstuurat helpottavat kipua ja auttavat riittävän ravinnonsaannin turvaamisessa.
• Sieni-infektioiden hoidossa paikallishoito on usein riittävä. Klooriheksidiini- ja amfoterisiini B -tuotteita suositellaan erityisesti proteesien käyttäjille. Mikonatsoli- ja nystatiini-valmisteet ovat myös tehokkaita. Klooriheksidiinia ei tule käyttää sädehoidon aikana.
• Vaahtoutumattomat fluoridipitoiset herkän suun hammastahnat ja alkoholittomat suuvedet ovat suositeltavia.
• Ruokaöljyt (oliivi, rypsi, pellava) hoitavat limakalvoja.
• Suuta kostuttavia ja voitelevia suunhoitotuotteita löytyy apteekeista.
• Vihannesten, kasvisten, hedelmien ja leipien syöminen lisää syljeneritystä. Syödessä ruoka tulee pureskella hyvin.