Hoidon tarpeen arvioinnista hoidon toteutukseen
Työn jakaminen ei ole suun terveydenhuollossa itseisarvo. Resurssien vähyys ei saa olla yksinään peruste tehtävien siirtämiselle ammattiryhmältä toiselle. Erilaisia malleja mietittäessä ja suunniteltaessa täytyy huomioida potilaat ja heidän roolinsa hoitoketjussa. Potilaan kokonaishoidon koordinointi on tärkeää. Kaikille potilaille ei sovi uusilla toimintatavoilla toteutettu hammashoito, jossa potilaan hoitoa jaetaan monen ammattilaisen kesken (monihuonemallit, kerralla kuntoon mallit jne.). Haasteena on tunnistaa potilaat, joiden hoito tulisi toteuttaa perinteisillä vastaanotoilla. Toimintaa suunniteltaessa on hyvä miettiä myös sitä, milloin työnjako on oikeasti järkevää ja milloin ei.
Hoidon tarpeen arviointi
Hoidon tarpeen arvioinnin tekeminen on terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävä. Hoidon tarpeen arvio on keskeinen osa potilaan hoitoa.
Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään yhteydenoton syy, sairauden oireet ja oireiden luonne, vakavuus sekä kiireellisyys. Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella arvioidaan potilaan tarvitsema hoito ja mahdolliset hoito-ohjeet. Hoidon tarpeen arvion tulos voi olla myös se, että potilas ei tarvitse hoitoa. Hoidon tarpeen arvio on eri asia kuin taudinmääritys. Taudinmääritys suun terveydenhuollossa kuuluu hammaslääkärille (HE 90/2010 vp ja HE 77/2004 vp).
Katso tarkemmat tiedot hoidon tarpeen arvioinnista Valviran verkkosivuilta.
Potilaan tutkiminen, taudinmääritys ja hoito
Lain mukaan laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä
- tutkimuksesta,
- taudinmäärityksestä ja
- siihen liittyvästä hoidosta (L559/1994 22§).
Tutkimuksen pohjalta hammaslääkäri laatii hoitosuunnitelman. Hammaslääkärin laatiman hoitosuunnitelman mukaiseen hoitoon voivat osallistua muut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Kokonaisvastuu säilyy kuitenkin hammaslääkärillä.
Lääkkeen määrääminen
Hammaslääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä hammaslääkinnällisiä tai hammaslääketieteellistä tarkoituksia varten. Lääkintölaillisten todistusten ja lausuntojen antaminen kuuluu hammaslääkärin tehtäviin (L559/1994). Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva suuhygienisti saa määrätä rajatusti lääkkeitä vastaanottotoimintaa varten mikäli on käynyt siihen tarvittavan koulutuksen (STM:n asetus 2010/1088). Asetuksen liitteessä on kerrottu lääkkeet, joita suuhygienisti voi määrätä.
Röntgenlähete
Lähetteen antavan lääkärin tai hammaslääkärin on osaltaan arvioitava tutkimuksesta, toimenpiteestä tai hoidosta aiheutuvan lääketieteellisen altistuksen oikeutus. Lääketieteellisestä altistuksesta vastuussa oleva lääkäri tai hammaslääkäri vastaa tutkimuksesta, toimenpiteestä ja hoidosta aiheutuvan lääketieteellisen altistuksen oikeutuksesta ja säteilysuojelun optimoinnista sekä osaltaan tutkimuksen, toimenpiteen tai hoidon tulosten lääketieteellisestä arvioinnista. Vastuu edellyttää tutkimuksen, toimenpiteen tai hoidon laadun mukaista pätevyyttä. Toiminnanharjoittajan on varmistuttava edellytetyn pätevyyden täyttymisestä. Hammasröntgenkuvauksiin ammatillisen koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö saa lääkärin tai hammaslääkärin ohjeiden mukaan tehdä hammasröntgenkuvauksia. Muulla säteilylle altistavan tutkimuksen, toimenpiteen tai hoidon suorittamiseen osallistuvalla henkilöllä tulee olla tehtävänsä mukainen koulutus ja kokemus (Säteilylaki 859/2018).
Suun terveystarkastus
Suuhygienistit ja hammashoitajat voivat tehdä suun terveystarkastuksia. Suun terveystarkastus sisältää suun, hampaiden ja kiinnityskudosten nykytilan kuvauksen. Jos kyseessä on kehittyvä hampaisto, määritetään myös hampaiden puhkeamisen ja purennan kehityksen tila. Suun terveystarkastus ei sisällä taudinmääritystä. Mikäli terveystarkastuksessa havaitaan sairauteen viittaavaa, ohjataan potilas hammaslääkärin tutkimukseen ja hoidon suunnitteluun.
Hoitosuunnitelman merkitys
Suuhygienisti ja hammashoitaja voivat osallistua potilaan hoitoon hammaslääkärin lähetteen / hoitosuunnitelman mukaisesti. Kuitenkin kokonaisvastuu säilyy hammaslääkärillä. Röntgentutkimuksen hammaslääkärin lähetteen perusteella voi suorittaa terveydenhuollon ammattihenkilö (hammashoitoaja tai suuhygienisti), joka on saanut ammatillisen koulutuksen hammasröntgenkuvauksiin.
Potilaalle pitää laatia hoitosuunnitelma potilaslain mukaan
| 4a§ | … Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa |
| 5§ | Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan |
| 6§ | Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. |
Laki potilaan asemasta ja oikeudesta (785/1992)
Potilasasiakirjat
Potilasasiakirjat tukevat hyvää potilaan hoitoa. Potilasasiakirjoihin merkitään hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot (L785/1992). Potilasasiakirjoista tulee ilmetä, miten potilaan hoito toteutettiin ja ketkä siihen osallistuivat hoitoon. Potilaskertomuksesta pitää näkyä merkinnän tehneen nimi ja asema. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on potilasasiakirjojen laatimisvelvollisuus (L559/1994 16 §).
| Karieksen hallinta, Käypä hoito -suositus 2020 |
Yksilöllinen tarkastus- tai tutkimusväli määritetään jokaiselle potilaalle suun tutkimuksen yhteydessä tai viimeistään hoitojakson päätteeksi. Seuraavan tarkastuksen tai tutkimuksen ajankohta sovitaan yhdessä potilaan kanssa ja kirjataan potilaskertomukseen. Potilaalle korostetaan, että hoitojaksojen välillä hänen itsensä tulee huolehtia karieksen hallinnasta terveellisten elintapojen ja omahoidon avulla. Tarvittaessa omahoitoa pyritään tehostamaan motivoivan haastattelun avulla. |
Yksilöllisen karieksen hallinnan hoitotulokset arvioidaan kunkin hoitojakson päätteeksi ja tarvittaessa 3–6 kuukauden kuluttua. Tulokset kirjataan potilaskertomukseen ja yksilöllinen hoitoväli tarkennetaan. Käypä hoito -suosituksessa yksilölliset hoitovälit on määritelty reikiintymisen todennäköisyyden mukaan: 3–6 kk (suuri), 6–12 kk (kohtalainen) ja 12–36 kk (pieni). |
| Kiireettömän hoidon tarpeen arviointi ja hoidon perusteet perusterveydenhuollossa (Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2019. STM 2019, s. 212) |
Hoidon tarpeen arvioinnissa huomioidaan potilaan oireet, niiden kesto ja muut potilaan ongelmaan liittyvät asiat, yleinen terveydentila sekä hoitokertomuksesta ilmenevät aikaisemmat tiedot. Kiireellisyysryhmä voi vaihdella sekä suun sairauden hoidon tarpeen että muun sairauden perusteella samankin potilaan kohdalla hoitojakson aikana. Edellisen hoitojakson päätteeksi on sovittu tutkimus, joka liittyy sairauden etenemisen seuraamiseksi. Hammaslääkärin tutkimuksen ja hoitosuunnitelman mukaisesti osa potilaista voidaan ohjata sovitun työnjaon mukaisesti suuhygienistille tai hammashoitajalle. |
Uudet oireettomat potilaat ja sovittu tutkimus:
|
| Hampaiden kiinnityskudossairauksien kiireetön hoito perusterveydenhuollossa (Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2019. STM 2019, s. 218) |
Perusterveydenhuollossa selvitetään suun terveydentila, oireet ja niiden kesto, yleinen terveydentila sekä arvioidaan hoidon toteutuspaikka. Kirjataan esitiedot diagnooseineen, omahoidon taso ja välineet, hammaspeitteet, ienvetäytymät, ientaskut ja ienverenvuoto, kiinnityskudostaso, hampaan liikkuvuus, karieslöydökset ja täytteet, purenta ja hampaiden kuluneisuus. Hammaslääkäri tekee sairauden diagnoosin ja vastaa kokonaishoitosuunnitelmasta sekä suunnittelee työnjaon. Lähtökohtana on Käypä hoito -suosituksen mukainen hyvä diagnostiikan ja hoidon taso. Kiireellisenä hoidetaan oireilevat potilaat ja ne joiden yleinen terveydentila ja/tai lääkehoito edellyttää välitöntä Sairauden etenemisen ja hoitovasteen perusteella määritetään jatkohoito ja ylläpitohoidon tiheys sekä hoidon vaikuttavuuden arviointi. Potilas ohjataan tarpeenmukaiseen konsultaatioon/hoitoon erikoishammaslääkärille tai -lääkärille. |
Ylläpitohoidon tiheyden arviointi: Potilaan hoitoon kuuluu aina potilaslähtöinen yksilöllinen omahoidon ohjaus. Sairauden etenemisen ja hoitovasteen perusteella määritetään jatkohoito ja ylläpitohoidon tiheys. |
| Parodontiitti, Käypä Hoito -suositus 2019 |
Hammaslääkäri tekee parodontologisen tutkimuksen jokaiselle suun terveydentilan tutkimuksen osana. Sama koskee suuhygienistin tekemää suun terveystarkastusta.
Potilaan ja hammaslääkärin ohella parodontologisen hoitotiimin jäseniä voivat olla suuhygienisti, hammashoitaja ja erikoishammaslääkäri. Potilaan omahoito ja sitoutuminen hoitoon ovat parodontologisen hoidon onnistumisen edellytys. Joissakin tapauksissa (esim. laitoshoidossa olevan potilaan) huoltaja tai omahoitaja avustaa omahoidossa. Hammaslääkäri tekee parodontologisen diagnoosin ja laatii sen perusteella hoitosuunnitelman. Hammaslääkäri osallistuu hoitoon ja vastaa aina sen toteutumisesta kokonaisuutena. Suuhygienisti huolehtii suun terveyden ylläpitämisestä ja osallistuu hoitoon ja ylläpitohoitoon. Jos tarvittavat hoitotoimenpiteet menevät oman osaamisalueen ulkopuolelle, potilas on ohjattava jatkohoitoon. |
Parodontiitin hoitotuloksen arviointi: 4–6 viikon kuluttua aktiivisen hoidon päättymisestä tehdään uusi parodontologinen tutkimus ja rekisteröidään saavutettu hoitotulos. Ylläpitohoito ja ajoitus: Ylläpitohoito on olennaista anti-infektiivisen hoidon tulosten säilyttämisessä. Tulokset saadaan yleensä pysyviksi 3–12 kuukauden välein tehtävällä ylläpitohoidolla, jossa käyntien tiheys määräytyy potilaan yksilöllisen riskiprofiilin mukaisesti. Ylläpitohoitoväli määritetään saavutetun hoitotuloksen ja riskitekijöiden perusteella. Sen määrittämisessä voidaan käyttää apuna yksilöllistä riskikartoitusmallia. |
|
Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) ja Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun terveydenhuolto. Asetuksen (380/2009) perustelut ja soveltamisohjeet. STM 2009 |
Suun terveystarkastuksia järjestetään koko ikäluokan kattavina määräaikaistarkastuksina sekä yksilölliseen tarpeeseen perustuvina terveystarkastuksina. |
Ensimmäistä lasta odottavan perheen suun terveydentilan ja hoidon tarpeen arvioi suun terveydenhuollon ammattihenkilö haastattelulla ja tarvittaessa muilla menetelmillä.
Alle kouluikäiset: Määräaikaistarkastus lapsen ollessa 1- tai 2-vuotias, 3- tai 4-vuotias ja 5- tai 6-vuotias. Suun terveystarkastuksen tekee suuhygienisti tai hammashoitaja ja tarpeen mukaan hammaslääkärin tutkimus.
Oppilaat: Määräaikaistarkastus oppilaan ollessa 1., 5. ja 8. luokalla. Oppilaan suun määräaikaistarkastuksen tekee hammaslääkäri, suuhygienisti tai täydennyskoulutuksen saanut hammashoitaja. Oppilaiden suun terveystarkastuksiin sisältyy aina myös hammaslääkärin tutkimuksia, jotka kohdennetaan tarpeen mukaan. Lisäksi tehdään tarvittaessa erikoisalakohtaisia suun tutkimuksia. Opiskelijalle vähintään kerran opiskeluaikana suun terveystarkastus, jossa selvitetään suun terveysneuvonnan ja palvelujen tarve |
