Osaaminen ja koulutus työnjakoa toteutettaessa ja kehitettäessä
Terveydenhuollon ammattihenkilölaki (2 §) antaa oikeuden laillistetuille (hammaslääkäri, suuhygienisti) ja nimikesuojatuille (lähihoitaja, hammashoitaja) ammattihenkilölle toimia asianomaisessa ammatissa. Laki ei estä (ellei toisin säädetä) laillistettuja tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toimimasta toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta.
Osaamisen tunnistaminen työnjaossa
Työnantajalla on työnjohdollinen vastuu tehtävänjaosta, toiminnan lainmukaisuudesta ja toiminnan valvomisesta. Työnantaja ja esihenkilö vastaavat siitä, että henkilöstö tekee ammattitaitoaan eli koulutustaan ja kokemustaan vastaavia tehtäviä. Henkilöstön osaamisen arviointi ja varmistaminen ennen työnjaon toteuttamista on työnantajan tehtävä. Saman ammattiryhmän sisällä on peruskoulutuksien sisällössä eroavuuksia riippuen valmistumisajankohdasta ja oppilaitoksesta. Jos osaamisessa on puutteita, työnantajan on järjestettävä täydennyskoulutusta ennen työnjaon toteuttamista.
Työntekijän vastuuna on tunnistaa oma osaamisensa ja sen rajat. Jokainen ammattihenkilö vastaa siitä, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Vastuuta ei voi siirtää esihenkilölle tai toiselle työntekijälle. Työntekijän tulee toimia oman tehtävänkuvansa, oman osaamisensa ja kykyjensä rajoissa. Muutoksessa, työnjakoa suunniteltaessa ja kehitettäessä on tärkeää, että työntekijä kertoo, jos oma osaaminen ei riitä muuttuviin tai uusiin työtehtäviin.
Työnjaossa yhteistyötaidot ovat keskeisiä kliinisen osaamisen lisäksi. Tiimeissä työntekijöillä on toisiaan täydentäviä taitoja. Toimivassa tiimissä työntekijät ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja yhteisiin toimintamalleihin.
Ammattitaidon ylläpitäminen on velvollisuus
Ammattitaidon ylläpitäminen on jokaisen terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuus. Täydennyskoulutuksen tulee olla suunnitelmallista, yksilöllistä ja sen tulee tukea osaamisen kehittämistä.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä (559/1994):
| 15§ | Ammattieettiset velvollisuudet Terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus ottaa huomioon, mitä potilaan oikeuksista säädetään. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee aina antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua. |
| 18§ | Täydennyskoulutusvelvollisuus ja jatkuva ammatillinen kehittyminen Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämiä tietoja ja taitoja sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee seurata terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillista kehittymistä ja luoda edellytykset sille, että terveydenhuollon ammattihenkilö voi osallistumalla tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja muilla ammatillisen kehittymisen menetelmillä ylläpitää ja kehittää tietojaan ja taitojaan voidakseen harjoittaa ammattiaan turvallisesti ja asianmukaisesti. |
Säteilylaissa säädetään ammattitaitoa ylläpitävästä täydennyskoulutuksesta, jota säteilytoimintaan osallistuvien työntekijöiden on saatava riittävästi ja säännöllisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoivasta säteilystä annetaan tarkemmat määräykset säteilysuojeluun liittyvästä täydennyskoulutuksesta ja sen sisällöstä.
Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön sekä sen yksityisen palveluntuottajan palveluksessa olevan henkilön, jolta hyvinvointialue hankkii palveluita, täydennyskoulutusta säätelevät edellä mainittujen lisäksi laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja täydennyskoulutusasetus. Palveluntuottajia koskee laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta.
Hammaslääkärien tulee hammaslääkärijärjestöjen suosituksen mukaan kehittää ammatillista osaamistaan vähintään 8–10 koulutuspäivän (vähintään 50 tunnin) verran vuodessa. Suuhygienistien ja hammashoitajien osalta täydennyskoulutuksen minimimääräksi Tehy ja STAL suosittelevat vuodessa 4–6 palkallista koulutuspäivää, jotka ovat kestoltaan vähintään kuusi tuntia.
