Osaaminen ja koulutus työnjakoa toteutettaessa ja kehitettäessä
Ammattihenkilölaki (L559/1994 2 §) antaa oikeuden laillistetuille (hammaslääkäri, suuhygienisti) ja nimikesuojatuille (lähihoitaja, hammashoitaja) ammattihenkilölle toimia asianomaisessa ammatissa. Laki ei estä (ellei toisin säädetä) laillistettuja tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toimimasta toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta.
Osaamisen tunnistaminen työnjaossa
Työnantaja ja esihenkilö vastaavat siitä, että henkilöstö tekee ammattitaitoaan eli koulutustaan ja kokemustaan vastaavia tehtäviä. Henkilöstön osaamisen arviointi ja varmistaminen ennen työnjaon toteuttamista on työnantajan tehtävä. Saman ammattiryhmän sisällä on peruskoulutuksien sisällössä eroavuuksia riippuen valmistumisajankohdasta ja oppilaitoksesta. Jos osaamisessa on puutteita, työnantajan on järjestettävä täydennyskoulutusta ennen työnjaon toteuttamista.
Työntekijän vastuuna on tunnistaa oma osaaminen ja sen rajat. Jokainen työntekijä vastaa siitä mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Vastuuta ei voi siirtää esihenkilölle tai toiselle työntekijälle. Työntekijän tulee toimia oman tehtävänkuvansa, oman osaamisensa ja kykyjensä rajoissa. Muutoksessa, työnjakoa suunniteltaessa ja kehitettäessä on tärkeää, että työntekijä kertoo, jos oma osaaminen ei riitä muuttuviin tai uusiin työtehtäviin.
Ammattitaidon ylläpitäminen on velvollisuus
Ammattitaidon ylläpitäminen on jokaisen terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuus.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä (559/1994):
| 15§ |
Ammattieettiset velvollisuudet Terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus ottaa huomioon, mitä potilaan oikeuksista säädetään. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee aina antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua. |
| 18§ |
Täydennyskoulutusvelvollisuus ja jatkuva ammatillinen kehittyminen Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämiä tietoja ja taitoja sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee seurata terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillista kehittymistä ja luoda edellytykset sille, että terveydenhuollon ammattihenkilö voi osallistumalla tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja muilla ammatillisen kehittymisen menetelmillä ylläpitää ja kehittää tietojaan ja taitojaan voidakseen harjoittaa ammattiaan turvallisesti ja asianmukaisesti. |
Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 5§:
| 5§ |
Täydennyskoulutusvelvoite Kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava siitä, että terveydenhuollon henkilöstö, mukaan lukien sen yksityisen palveluntuottajan palveluksessa oleva henkilöstö, jolta kunta tai kuntayhtymä hankkii palveluja, osallistuu riittävästi terveydenhuollon täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen sisällössä on otettava huomioon henkilöstön peruskoulutuksen pituus, työn vaativuus ja tehtävien sisältö. |
Jokaisella terveydenhuollon ammattihenkilöllä on täydennyskoulutusvelvollisuus (L559/1994, 18§ 1mom). Kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnantajien tulee seurata terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillista kehittymistä sekä luoda mahdollisuus osallistua tarvittavaan täydennyskoulutukseen (L559/1994, 18§ 2mom). Tämän lisäksi terveydenhuoltolain (15 §) mukaan julkisen terveydenhuollon työnantajalla on täydennyskoulutusvelvollisuus, ja terveydenhuollon henkilöstön tulee osallistua riittävästi täydennyskoulutukseen. KT Kuntatyönantaja seuraa julkisen terveydenhuollon täydennyskoulutuksen toteutumista.
Täydennyskoulutuksen tulisi olla suunnitelmallista, yksilöllistä ja tukea osaamisen kehittämistä. Lainsäädäntö ei määrittele koulutukselle ammattikohtaisia vähimmäismääriä, mutta valtioneuvoston terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamista koskevan periaatepäätöksen mukaan terveydenhuoltohenkilöstölle järjestetään täydennyskoulutusta peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta riippuen keskimäärin 3–10 päivää vuodessa (STM 2002). Tämä periaatepäätös on sisällytetty myös STM:n täydennyskoulutussuositukseen (STM 2004). Tämän mukaisesti hammaslääkärien tulee hammaslääkärijärjestöjen suosituksen mukaan kehittää ammatillista osaamistaan vähintään 8–9 koulutuspäivän verran vuodessa. Suuhygienistien ja hammashoitajien osalta lisä- ja täydennyskoulutuksen minimimääräksi Tehy ja STAL suosittelevat 6 palkallista työpäivää ja koulutuspäivät ovat kestoltaan vähintään kuusi tuntia.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (1044/2018) ionisoivasta säteilystä annetaan tarkemmat määräykset säteilysuojeluun liittyvästä täydennyskoulutuksesta.
Kun työtä jaetaan, tiimityö-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaidot ovat keskeisessä roolissa kliinisen osaamisen lisäksi. Työtehtävien siirtyessä ammattiryhmältä toiselle toiseen ammattilaiseen täytyy luottaa. Tiimeissä työntekijöillä on toisiaan täydentäviä taitoja. Toimivassa tiimissä työntekijät ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään, yhteiseen toimintamalliin ja pitävät itseään yhteisvastuussa suorituksestaan.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä (559/1994)
2 § 2 mom Terveydenhuollon ammattihenkilö
Laillistettu, luvan saanut tai nimikesuojattu ammattihenkilö on oikeutettu toimimaan asianomaisessa ammatissa ja käyttämään asianomaista ammattinimikettä. Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Tämä ei kuitenkaan estä, jollei laissa tai lain nojalla annetussa asetuksessa toisin säädetä, laillistettuja, luvan saaneita tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toimimasta toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta.
22 § Taudinmäärityksestä ja oikeudesta määrätä lääkkeitä
Laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Vastaavasti laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta.
