Yliopiston säästöt uhkaavat hammaslääketieteen opetusta
Viitaten Kalevassa 2.9.2022 olleeseen kirjoitukseen koskien yliopiston kaavailemien henkilöstövähennysten vaikutusta lääketieteen koulutukseen, tuomme huolemme myös näiden vaikutuksista hammaslääketieteen opetukseen.
Oulun yliopistosta valmistuneiden hammaslääkärien ja erikoishammaslääkärien osaaminen on ollut korkeaa tasoa, mikä on tullut ilmi säännöllisesti tehdyissä selvityksissä. Suurin osa hammaslääketieteen opiskelijoista myös valmistuu opintosuunnitelman mukaisessa ajassa.
Yliopiston rahoitusrakenteen muuttumisen ja sitä seuranneen rahoituksen pienentymisen seurauksena hammaslääketieteen opetus- ja tutkimushenkilökunnan määrä on oleellisesti vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Vuonna 2021 tehdyn työhyvinvointikyselyn mukaan työn hallittavuus koetaan huonoksi ja työkykyindikaattorit ovat kaikilla osa-alueilla yleisesti Oulun yliopistoa ja muuta lääketieteellistä tiedekuntaa huonommat.
Oulun yliopiston hallitus käsitteli hiljattain esitystä noin 25 henkilötyövuoden säästämiseksi lääketieteellisessä tiedekunnassa. Esitys jäi kokouksessa vielä pöydälle. Kaavaillut säästöt vähentäisivät merkittävästi jo ennestään vähäisiä hammaslääketieteen opetuksen resursseja, mikä tekisi tutkinto-opetuksen Oulun yliopistossa mahdottomaksi.
Hammaslääketieteen koulutus sisältää runsaasti potilashoitoihin valmistavaa kädentaitojen harjoittelua. Tämä on opetuksen erityispiirre, poiketen myös lääketieteen opetuksesta, jota ei ole riittävästi huomioita rahoitusmallissa. Jo tällä hetkellä opettajaresurssit ovat pienet useassa oppiaineessa, mikä vaarantaa oppiaineiden opetuksen jatkuvuuden.
Tällä hetkellä Oulun yliopisto noudattaa rahoitusmallia, jossa huomattava osa menee yliopiston ns. päältä pois -rahoitusosuuksiin, jolloin hammaslääketieteeseen suunnattu rahoitus kattaa vain välttämättömän opetustoiminnan ja hyvin rajallisen tutkimustoiminnan. Tämä rahoitus on pienin verrattaessa Suomen muiden vastaavien koulutusyksiköiden budjetteihin, joissa suurempi osuus valtion rahoituksesta kohdennetaan suoraan yksiköille.
Tämänhetkinen resurssointi vaarantaa opetuksen jatkuvuuden ja laadun.
Rahoituksen tulee turvata hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelman jatkuvuus, ja rahoituksen tarpeen arvioinnissa tulee ottaa huomioon koulutusmäärä sekä tutkimuksessa ja koulutuksessa tarvittavat resurssit. Keskeisenä ongelmana on selkeiden ja avoimien rahoitusmallien puute yhdistettynä suuriin päältä pois -kustannuksiin.
Ellei toimenpiteisiin ryhdytä opetushenkilökunnan jatkuvuuden turvaamiseksi, opetuksen taso laskee ja tutkimustoiminta näivettyy. Tämä vaikeuttaa hammaslääkärien rekrytointia ja aiheuttaa hammaslääkäripulaa Pohjois-Suomessa. Pitemmällä aikavälillä tämä näkyisi myös erikoishammaslääkärien ja myös tutkijoiden ja opettajien rekrytoinnin vaikeutumisena, mikä vaarantaisi koko suun terveydenhuollon toimivuuden Pohjois-Suomessa.
Kirsi Sipilä, professori, varajohtaja, Väestöterveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Ritva Näpänkangas, dosentti, yliopistotutkija, hammaslääketieteen tutkinto-ohjelmavastaava, Väestöterveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Pekka Ylöstalo, professori, Väestöterveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Pia Helander, hallituksen puheenjohtaja, Suomen Hammaslääkäriliitto
Päivi Harju, palvelupäällikkö, ylihammaslääkäri, Oulun kaupunki, hyvinvointipalvelut
Tero Junell, hammaslääketieteen opiskelija, Oulun yliopisto, Suomen Hammaslääkäriliitto (opiskelijajäsen), Oulun Hammaslääketieteen Kilta
Mika Saavalainen, hammaslääketieteen opiskelija, Oulun yliopisto, Oulun Hammaslääketieteen Kilta
Kalevan mielipidekirjoitus 6.9.2022: https://www.kaleva.fi/oulun-yliopiston-saastot-uhkaavat-hammaslaaketiet…
