Vauvan suunterveys

Vanhempien suunterveys avainasemassa

Lapsen hampaista huolehtiminen alkaa jo ennen syntymää. Vanhempien tulisi huolehtia oman suunsa hyvästä puhdistuksesta ja hoidosta sekä suunterveyden kannalta terveellisistä ruokatottumuksista jo odotusaikana, käydä suun perustutkimuksessa sovitun yksilöllisen hoitovälinsä mukaisesti ja hoidattaa hampaansa kuntoon.

Kun vanhempien hampaat ja suu ovat terveet, pienenee vaara haitallisten bakteerien tartuttamisesta lapsen suuhun. Jos vanhempien suu on terve (ei avoimia kariespesäkkeitä eikä ientulehdusta), myös suun haitallisten bakteerien määrät ovat pienempiä.

Karieksen aiheuttama hampaiden reikiintyminen on bakteerisairaus, jota aiheuttaa mm. mutans-streptokokki. Suurimmalla osalla suomalaisista aikuisista on suussaan kariesbakteereita. Mitä enemmän kariesbakteereita on vanhempien suussa, sitä helpommin lapsi saa tartunnan sylkikontaktista. Lapsi saa tartunnan useimmiten lusikasta tai tutista, jota aikuinen on käyttänyt suussaan.

Tartunta on todennäköinen silloin, jos lapsen suuhun tulee toistuvasti suuria bakteeriannoksia. Usein näin on, jos vanhemmilla on paljon paikattu hampaisto, ja hampaat reikiintyvät helposti.

Hampaiden reikiintymisriskiä voi ehkäistä antamalla lapselle vain harvoin, aterioiden yhteydessä sokeripitoisia juomia ja välipaloja tai makeisia.

Vanhemmat voivat ehkäistä reikiintymistä aiheuttavan bakteerin tarttumista myös käyttämällä ksylitolia säännöllisesti 3–5 kertaa päivässä aterioiden jälkeen.

Ksylitolin käyttö on hyvä aloittaa jo odotusaikana tai viimeistään lapsen täyttäessä kolme kuukautta. Käyttöä on hyvä jatkaa, kunnes lapsi on kolmevuotias.

Älä laita vauvan lusikkaa tai tuttia omaan suuhun.

Kariesbakteeritartunnan ehkäiseminen/myöhentäminen

Pieni lapsi saa ensimmäiset hampaat noin puolen vuoden iässä. Vanhemmilla on vastuu niiden hoidosta alusta pitäen.

• Vältä sokeripitoisten välipalojen ja juomien antamista lapselle, koska ne auttavat bakteerien tarttumista.
• Vesi on lapselle paras janojuoma.
• Tartunnan ehkäisemiseksi lapsella on hyvä olla oma lusikka, jota ei laiteta aikuisen suuhun.
• Puhdista tutti juoksevan veden alla.

Sokeri edistää haitallisten bakteerien kiinnittymistä suuhun. Jos lapsi saa syljen välityksellä kariesta aiheuttavia mutans-streptokokkeja ja ruokavaliossa on samaan aikaan paljon sokeria, mutans-streptokokkien kiinnittyminen helpottuu ja niiden osuus suun bakteereista kasvaa.

Marjat ja hedelmät on parempi antaa lapselle sellaisenaan tai sopivankokoisina paloina kuin soseena. Pureskelu lisää syljeneritystä, joka suojaa hampaita. Kaupoissa myytävissä pikkulasten sosepusseissa on sokeria ja happoja, jotka altistavat hampaiden reikiintymiselle ja eroosiolle. 

Mitä aikaisemmin lapsi saa mutans-streptokokkitartunnan, mitä sokeripitoisempi hänen ruokavalionsa on ja mitä huonommin hänen suuhygieniastaan huolehditaan, sitä alttiimpi hän on hampaiden reikiintymiselle.

Varhaisen mutans-streptokokkitartunnan välttäminen, terveelliset ruokatottumukset ja mahdollisimman huolelliset suuhygieniatavat edesauttavat reikiintymisen välttämistä.

Tutkimusten mukaan myös hampaan kiinnityskudossairauksien bakteerit saattavat tarttua sylkikontaktin välityksellä.

Harjaaminen aloitetaan ensimmäisen
hampaan puhjettua

Lapsen hampaiden harjaus aloitetaan heti ensimmäisen maitohampaan puhjettua. Hampaat harjataan pehmeällä vauvaharjalla. (Ks. video lapsen hampaiden harjauksesta Puhtaat hampaat -sivustolta.)

Alle 3-vuotiaille suositus on kahdesti päivässä sipaisu tai riisiryynin kokoinen pieni määrä hammastahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1 000–1 100 ppm (parts per million) eli 0,10–0,11 %.

Jos käyttöveden fluoridipitoisuus on yli 0,7 mg/l (0,7 ppm) mutta alle 1,5 mg/l, alle 6-vuotiaille suositellaan tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on enintään 500 ppm. 

Jos fluoridipitoisuudeltaan enintään 500 ppm:n hammastahnaa ei ole saatavilla*:

Alle 3-vuotiaille on suositeltavaa annostella kerran päivässä sipaisu tai riisiryynin kokoinen pieni määrä fluorihammastahnaa, jossa on 1 000 ppm fluoridia. Suu pitäisi osata huuhtoa kevyesti vedellä, koska tahnan nielemistä tulisi välttää. Päivän toisella harjauskerralla hampaat harjataan pelkällä vedellä ilman tahnaa.

Jos juomaveden fluoridipitoisuus on yli 1,5 mg/l, fluorihammastahnan käyttöä ei suositella alle 6-vuotiaille.

*) On tärkeä huomata, että oheinen ohje 500 ppm:n hammastahnan korvaamiseksi 1 000 ppm:n fluoritahnalla ei ole virallinen suositus. Tutkimusnäyttöön perustuvaa valtakunnallista fluoridisuositusta tilanteisiin, joissa käyttöveden fluoridipitoisuus on yli 0,7 mg/l, mutta alle 1,5 mg/l eikä saatavilla ole fluoridipitoisuudeltaan enintään 500 ppm:n hammastahnaa, ei ole. Käyttöveden fluoridipitoisuuden ollessa suuri onkin ensisijaista noudattaa suun terveydenhuollon ammattihenkilön yksilöllisesti laatimaa fluoridisuositusta, jotta vältettäisiin hampaiden fluoroosivauriot, mutta toisaalta turvattaisiin hampaiden riittävä fluorinsaanti niiden reikiintymisen ehkäisemiseksi.

Muista:

• Pidä huolta omasta suunterveydestäsi.
• Aloita ksylitolin käyttö jo ennen lapsen syntymää.
• Vältä sokeripitoisten välipalojen ja juomien antamista lapselle. Paras janojuoma on vesi.
• Ehkäise kariesbakteeritartunta hampaiden puhkeamisvaiheessa: älä laita lapsen tuttia tai lusikkaa omaan suuhun.
• Aloita lapsen hampaiden harjaus ensimmäisen hampaan puhjettua.
• Tutista olisi hyvä päästä eroon toisen ikävuoden loppuun mennessä.

Pitkällinen imetys ei yksistään
vaaranna suunterveyttä

Suomessa suositellaan 4–6 kuukauden täysimetystä. Imetyksen jatkamista muun ravinnon ohella suositellaan vuoden ikään asti ja perheen niin halutessa myös pidempään.

Äidinmaito ei yksistään aiheuta hampaiden reikiintymistä. Yhtäaikaisen sokerin käytön kanssa äidinmaito voi ylläpitää lapsen suussa happamia olosuhteita, mikä suosii reikiintymistä aiheuttavia bakteereita.

Tällainen tilanne voi syntyä, jos lasta imetetään pitkään, imetyskertoja on tiheästi ja etenkin yöaikaan, jolloin syljen puolustusominaisuudet ovat huonoimmillaan, ruokavalioon kuuluu sokeripitoisia tuotteita eikä lapsen fluoridin saannista ole huolehdittu.

Purennan kehityksen kannalta imetystä tulisi jatkaa ainakin vuoden ikään saakka. Tutkimusten mukaan lyhyempi rintaruokinta altistaa lapsen ristipurennalle ja distaalipurennalle (jossa alahammaskaari sijaitsee ylähammaskaareen nähden liian takana).

Tutin vaikutuksia

Tutin ja tuttipullon käyttöä voi alkaa vähentää 6–8 kuukauden iässä. Tutista tulisi luopua kokonaan ennen kuin lapsi täyttää 2 vuotta.

Myönteisten vaikutustensa lisäksi pitkään jatkunut huvitutin imeminen, erityisesti jos tutti ei ole hyvin pehmeää sorttia, aiheuttaa tutkimusten mukaan leuan ja hampaiden poikkeavuuksia, kuten avopurentaa.
 

Lähde: Honkala S, Heikka H, Heikkinen AM, Helenius-Hietala J, Sirviö K. Terve suu. 4., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2020, s. 139–143.